1.0 NOMINIT

Suomen ja turkin kielessä sama nomini voi olla useammassa roolissa: substantiivina ja adjektiivina. Myös pronominit ja numeraalit ovat nominien ilmenemismuotoja. Nominina tunnettu sana saattaa esiintyä myös adverbinä. Nomineja syntyy myös verbien johdannaisina.

Molemmissa kielissä useilla sanoilla on rinnakkaisia merkityksiä ja monesti eri yhteyksissä esiintyvät asultaan yhtäläiset sanat ovat samannäköisyydestään huolimatta lähtökohdiltaan aivan eri sanoja.

Esim. suomen kielen lause "Piilevät piilevät piilevät." näyttää ensisilmäykseltä vain jonolta samanlaisia sanoja, mutta lähemmin tarkasteltuna siinä voidaan havaita kaksi taipumatonta nominia ja yksi taipunut verbi, piillä (olla näkymättömissä). Ensimmäisenä on tästä verbistä johdettu adjektiivi, joka on lauseen subjektin piilevät (piilevä, mikroskooppinen levälaji, kantasana pii) määre.

Molemmissa kielissä on myös paljon synönyymejä.

1.1 SUBSTANTIIVIT

Substantiivit ovat nimisanoja, jotka ilmaisevat esineen tai asian nimen. Esineitä tarkoittavat sanat ovat konkreettisia, somut adlar, ja asioita tarkoittavat sanat abstraktisia, soyut adlar, substantiiveja.

Turkin substantiivit taipuvat vastaavalla tavalla kuin suomen substantiivit. Monikon tunnus on -lar tai -ler.

Turkin kielessä paremmin kuin suomen kielessäkään ei ole lainkaan artikkeleita.

1.2 ADJEKTIIVIT

Adjektiivit ovat sanoja, jotka ilmaisevat millaisia esineet tai asiat ovat ominaisuuksiltaan.

Turkin adjektiivit ovat aina taipumattomia ja ne sijoitetaan lauseessa ennen pääsanaa.

paluu