2.0 VERBIT

Verbit ilmaisevat tekemistä, olemista tai tapahtumista. Predikaattina ollessaan verbi on finiittimuodossa, johon sisältyy persoona, luku, aika, tapa- ja pääluokka, muutoin infiniitti- eli nominaalimuodossa, johon sisältyvät infinitiivi-, partisiippi- ja gerundimuodot (suomen kielessä ei ole gerundia).

Osa verbeistä (transitiivivebit) on sellaisia, että niiden tekeminen kohdistuu johonkin tiettyyn kohteeseen eli ne saavat objektin. Osa taas on sellaisia (intransitiiviverbit), ettei niillä ole objektia. Jos tekeminen kohdistuu aina vain tekijään itseensä, kyseessä on ns. refleksiiviverbi.

Turkin verbeillä on aktiivin ja passiivin lisäksi refleksiivi-, resiprookki- ja kausatiivipääluokat. Myös kieltomuotoa pidetään turkin kielessä usein omana pääluokkana.

Verbeillä on kahdenlaista taivutusta, nominaalimuotojen nominien taivutusta mukaileva ja finiittimuotojen persoonataivutus.

2.1 Infinitiivi

Infinitiivi on verbin nominaalimuoto eli substantiivinen infiniittimuoto, jota käytetään substantiivin tapaan sekä aktiivisissa että passiivisissa lausessa, joissa ne ovat tilanteenmukaisissa sijamuodoissa. Jotkut infinitiivimuodot ovat vakiintuneet substantiiveiksi.

Turkin kielen verbien infinitiiveillä on kolmenlaisia päätteitä:

1. -mak, -mek, vokaalisoinnusta riippuen.

Tähän verbin sanakirjamuotoon ei voi yleensä yhdistää omistusliitteitä ja sijamuodoistakin vain lokatiivi ja ablatiivi ovat mahdollisia.

2. -ma, -me

Tämä on infinitiivin pääte, johon voidaan yhdistää omistusliite ja myös muita kuin edellä mainittuja sijojen päätteitä.

3. -ış, -iş, -uş, -üş, vokaalin jäljessä -yış, -yiş, -yuş, -yüş

Tämä on toiminnantapaa ilmaisevan infinitiivin pääte.

Kaikki -mak, -mek -loppuiset sanat eivät suinkaan ole verbejä.

-ma, -me ja -ış ... -loppuiset sanat esiintyvät sanakirjoisa yleensä substantiiveina. ...

Esimerkkejä säännöllisesti taipuvien turkin verbien preesensin persoonamuodoista

(-r) atlamak "hypätä"

ben atlarım ''hyppään'', sen atlarsın ''hyppäät'', o atlar ''hyppää'', biz atlarız ''hyppäämme'', siz atlarsınız ''hyppäätte'', onlar atlarlar ''hyppäävät''

(-ar) dalmak "sukeltaa"

ben dalarım ''sukellan'', sen dalarsın ''sukellat'', o dalar ''sukeltaa'', biz dalarız ''sukellamme'', siz dalarsınız ''sukellatte'', onlar dalarlar ''sukeltavat''

(-er) bezmek "tympääntyä, väsyä"

ben bezerim ''tympäännyn'', sen bezersin ''tympäännyt'', o bezer ''tympääntyy'', biz bezeriz ''tympäännymme'', siz bezersin ''tympäännytte'', onlar bezerler ''tympääntyvät''

(-ır) çıkışmak "torua, nuhdella"

ben çikışırım ''torun'', sen çikışırsın ''torut'', o çikışır 'toruu'', biz çıkışırız ''torumme'', siz çıkışırsınız ''torutte'', onlar çıkışlar ''toruvat''

(-ir) gelmek "tulla"

ben gelirim ''tulen'', sen gelirsin ''tulet'', o gelir ''tulee'', biz geliriz ''tulemme'', siz gelirsiniz ''tulette'', onlar gelirler ''tulevat'' paluu